perjantai 4. lokakuuta 2019

Matkalla minuuteen, elämän mietteitä...





Tervehdys pitkästä aikaa. Reilu vuosi on kulunut siitä, kun olen viimeisen postauksen tehnyt. Ajatus on ollut monta kertaa kirjoittaa tänne, mutta viimeinen vuosi on ollut niin täynnä tunnekuohuja ja myllerryksiä, että tämä blogi on täysin jäänyt niiden alle. Pahoittelut... toisaalta olen ajatellut, että haluan elämäni taas kunnolla uomiinsa ja totuttelen uuteen, ennen kuin jaan ajatuksia teidän kanssanne.

Mitä sitten viimeiseen vuoteen on  sisältynyt...paljonkin. Se on pitänyt sisällään irtisanoutumisen vanhasta työpaikastani, uuden mielenkintoisen työn, oman elämän kriisin, henkisen kasvun ja itsensä löytämisen. Paljon siis....Ei turhaan kai sanota, että kun ihminen lähestyy pikkuhiljaa viidenkymmenen vuoden ikää, on se monesti ihmiselle rajapyykki, jolloin viimeistään alkaa miettiä omaa elämäänsä ja sitä mitä tulevaisuudelta haluaa. Tavallaan punnitsee mennyttä, sitä miten on elänyt, mitä on saavuttanut, mitä haluan tässä ja tulevaisuudessa.

Itse olin tämän kysymyksen äärellä viime vuoden keväällä, kun työpaikallani tehtiin priorisointeja ja sain siirron uuteen työyksikköön. Joku olisi varmasti ollut innoissaan mahdollisuudesta kokeilla jotakin uutta, minulle se oli shokki. Osittain siihen vaikutti se miten Yt-neuvottelut työpaikallani hoidettiin, osittain elämääni sillä hetkellä kuuluneet muut ajatukset ja tunteet. Olin aika lailla hukassa, näin jälkeenpäin ajatellen.

Viimevuoden syksyllä  päätin vihdoin kuunnella sydämeni ääntä ja otin yhteyttä työpaikkaan, jonne siirtymistä olin miettinyt jo kauan. Siellä innostuttiin ja kas jo muutaman päivän päästä olin tapaamasta uuden työpaikkani esimiestä ja ei kauaa mennyt kun kirjoitin työsopimuksen 1½ vuodeksi eteenpäin. Tänä vuonna minut vakinaistettiin.
Paljon sain kannustusta perheeltä, ystäviltä ja tutuilta hypätä rohkeasti tuntemattomaan, mutta epäilijöitäkin mahtui joukkoon. "Kyllä sä tulet maitojunalla takaisin" oli yksi mieleen jäänyt  tokaisu...toinen kannusti innokkaana " Sä pärjäät kyllä, nyt rohkeasti hyppy uuteen."

Viimevuoden lopulla irtisanoudun silloisesta työpaikastani ja jatkoin uudessa innokkaana ja motivoituneena.  Tuota päätöstä en ole katunut kertaakaan. Pitkästä aikaa minun on ollut mukava mennä töihin ja olen kokenut työni mielenkiintoisena ja haasteellisena. Toki väsymyksen hetkiäkin tulee ja ihme olisi, jos ei tulisi. Silloin ihanat työkaverit ja perhe ovat potkaiseet minua eteenpäin.

























 
Toinen matkani, joka alkoi jo viime vuoden alkupuolella, oli oma henkisen kasvun matka. Niin kuin olen tänne Blogiinkin kirjoittanut, olen tätä oman elämän muutos matkaa tehnyt jo kauan. Se alkoi  ikäkriisistä pari vuotta sitten. Silloin pohdin elämän tarkoitusta, omaa ikääntymistä, parisuhdetta ja tulevaisuutta.  Minua ahdisti asua tuppukylässä ja mieltäni kaihersi kaipuu jostakin, en vain tiennyt mistä. Mielen täytti ahdistus ja monet turhat riidat täyttivät kodin, kun purin turhautumistani puolisooni. Onneksi hän kesti tuon kaiken, vaikka monesti tunteenpurkauksiani ihmettelikin. Pikkuhiljaa aloin nähdä omaa napaani pitemmälle, päivä päivältä märehdin tunteissani vähemmän ja vähemmän ja aloin nähdä valoa tunnelin päässä. Työpaikan vaihto uuteen auttoi omalta osaltaan asiaan. Jo edellistalvena olin "juossut" pitkin Etelä-Suomea erilaisilla puutarhakursseilla, se kun on vapaa-ajan intohimoni. Aloin pikkuhiljaa luomaan omaa henkistä paratiisiani kotini ympärille.Puutarhastani tuli minulle pakopaikka, jossa sain selvitellä ajatuksiani ja purkaa turhautumistani, sitä se on edelleen.



























Henkinen matkani, se on ollut pitkä, mutta antoisa. On vienyt aikaa saada ajatuksensa kohdilleen ja siinä minua on paljon auttanut Mindfulness eli tietoinen läsnäolo harjoittelu https://hidastaelamaa.fi/2017/02/61-helppoa-tapaa-harjoittaa-lasnaoloa-arjessasi/#12eee6d5. Olen ihminen, jonka tunteet kiihtyvät nollasta sataan hetkessä. Saatan olla maailman onnellisin ihminen, kunnes yhtäkkiä jokin negatiivinen ajatus/asia valtaa mielen ja saa minut hetkessä epätoivon, surun tai raivon partaalle. Tietoinen läsnäolo on auttanut tähän. Läsnäolon voima on minulla se, joka auttaa epätoivon hetkinä ainakin aika usein. Vielä on paljon opittavaa ja tunteet edelleen hyppivät laidasta laitaan, mutta niitä on koko ajan helpompi hallita. Tosin perheeni voi vielä olla hieman erimieltä asiasta 😃
Myös meditointi on astunut elämääni tänä syksynä. Ainakin minulle,  on äärettömän vaikeaa keskittyä vain tähän hetkeen, sillä ajatukset lähtevät helposti laukkaamaan satasella. Apuna minulla onkin ollut erilaisia valmiita harjoitteita, joita netissä on paljon .https://mieli.fi/fi/mielenterveys/harjoitukset






 Mitä minulle kuuluu nyt. Hyvää. Tuntuu, että elämäni on alkanut muotoutua pikkuhiljaa siihen suuntaan johon toivon ja odotan innolla tulevaisuutta. Paljon on ajatuksia ja haaveita tulevasta. Mitä haluaisin, mitä toivoisin. Parisuhteeni voi hyvin, olemme ikäänkuin löytäneet toisemme uudelleen, uudella intohimolla ja rakkaudella... kyllä näin 29 yhteisen vuoden jälkeenkin se on mahdollista, joskin vaatii paljon työtä.... tästä voin kirjoitella toisella kertaa. Työhön on lähes aina kiva lähteä ja se on riittävän haastavaa pitääkseen mielenkiinnon yllä. Olen innostunut jälleen tästä blogista ja haluan jakaa teidän kanssa kokemuksi ja ajatuksia. Mukaan mahtuu jatkossakin varmasti myös vegaanireseptejä ja puutarha kuvia. 
Mitä minulle jäi käteen viime vuodesta, se että unelmiaan kannattaa kuunnella. Joskus hyppy tuntemattomaan, vaikka se sillä hetkellä pelottavalta tuntuukin, on parasta mitä voit itsellesi tehdä.


Joskus tässä arjen keskellä ja ruuhkavuosissa unohdamme itsemme. Työ, puoliso, lapset, vapaa-aika vie kaiken energiamme, emmekä ymmärrä pysähtyä miettimään "Mitä MINÄ haluan". Siksi kannustankin teitä tulevana viikonloppuna pysähtymään. Mieti "Mitä minä oikeasti haluan, ei mitä muut haluavat. Itselläni viikonloppu vierähtää Kasvumatka omaan itseen jooga- ja hyvinvointikurssilla. Odotan innolla mitä löydän ja mitä uusia ajatuksia saan. Jaan niitä ehkä myöhemmin myös teidän kanssanne.





Näihin ajatuksiin Ihanaa viikonloppua ihanaiset               -Kati <3






lauantai 23. kesäkuuta 2018

Olisiko aika kahden aikuisen kodille


Näin juhannuksen pyhinä minulla on ollut aikaa miettiä kotiani ja sen sisutusta. Kuten aikaisemmin olen kirjoittanut, olemme rakentaneet Perinnetalomme kymmenen vuotta sitten. Aikanaan minulla oli apuna sisustussuunnittelija, jonka kanssa suunnittelimme talon kaikki pintamateriaalit. Olen ollut tyytyväinen tekemiimme valintoihin esimerkiksi laattojen suhteen. Yleensä kyllästyn asioihin nopeasti, mutta näin kymmenen vuoden jälkeenkin ne miellyttävät minua. Kuitenkin, nyt kun lapset ovat jokainen vuorollaan muuttaneet pois kotoa, olen alkanut kaivata raikastusta kodin sisustukseen. 

Niin kuin tämän blogin kautta olette varmaan huomanneet olen aina rakastanut vanhaa tyyliä ja vanhoja esineitä kodin sisustuksessa. Aikaisemmasta postauksesta voit tutustua talomme nykyiseen sisustukseen. https://elamaavainolassa.blogspot.com/2017/11/kotini-ja-sen-tunnelma.html. Olen ollut sitä mieltä, ettei minun kotiini moderni tyyli sovi.  Siksi sisustus on vuosien varrella pysynyt saman suuntaisena, vain värimaailmat ovat muuttuneet. 



















Remontoimme viime vuonna makuuhuoneen ja siitä tuli yllättävän moderni. Värimaailma on harmoninen ja kalusteet valittu talon henkeen sopiviksi. Makuuhuoneen remontin myötä aloin miettimään voisiko tällaista tunnelmaa laajentaa myös muualle kotiin. 




Kiersin taloa ja listasin asioita, joita en lähtisi kodissani vaihtamaan. Niihin valintoihin olen tyytyväinen edelleen. Esimerkiksi vessan laatat, ne ovat ihanat. Valitsimme jo kymmenen vuotta sittten kaakelikeskuksesta isot laatat, jotka tulivatkin sitten laajemmin kotien sisustuksiin muutaman vuoden kuluttua. 



Myös kylpyhuoneessa on kaakelikeskuksesta valitsemamme laatat. Tyyli on hillitty, mutta pidän suihkunurkkauksen monimuotoisesta laatasta, joka tuo tiettyä eloisuutta muuten valkeaan tilaan. Iltaisin ledivalo valaisee laatan kauniisti. 




Saunatilan olen ajatellut päivittää nykyaikaan, tällä hetkellä seinissä on kästtelemätöntä tervaleppää, muutos voisi olla jotain tämän suuntaista, jota Warkop oy on esitellyt nettisivuillaan http://www.warkop.fi/gallery.php?gallery_id=5

kuva Warkop OY

Muutama vuosi sitten teimme valmiiksi pääsisäänkäynnin verannan ja siitä tuli ihanan romanttinen. Sateisina päivinä runsaat ikkunat tuovat luonnon sisään. Olen siis ehdottoman tyytyväinen verannan lopputulokseen. 


Keittiö on Puustellin mallistosta. Kannustalo esitteli Tuusulan asuntomessuilla vuonna 2000 Rauhala talon, josta sain idean omaan keittiööni. Aluksi suunnittelimme avokeittiötä, lasivitriiniseinä toi kuitenkin keittiöön kaivattua näkösuojaa. Raikastaisin keittiötä vain tapetein ja tekstiilein. 





Kaikki muut huoneet päivittäisin uusin materiaalein ja huonekaluin. Tein postuksen Ikean tämän kesän sisustustrendeistä,sen voit kokonaisuudessa lukea täältä https://elamaavainolassa.blogspot.com/2018/03/ikea-tuo-kevaan-kotiin.html

Keräsin tähän Ikean tunnelmaa jonka haluaisin tuoda omaan kotiin värein, sisustuselementein ja tekstiilein. 















Olen itsekin yllättynyt, miten makuni on näin muuttunut viimeisen vuoden aikana. Liittyykö tämä kokemaani ikäkriisiin  ehkä  tai sitten vain on tullut aika muutokseen, myös kodin suhteen. Lapset ja minut tuntevat ystävät ovat varmasti ihmeissään, minusta on ehkä löytynyt uusi piirre ;) Kuitenkin yhtä kaikki olen innoissani, kun suunnitelmat on saatu alulleen. Ihan sama meneekö siinä muutama kuukausi, puoli vuotta vai vuosi lopputulos on varmasti tyydyttävä.
Haluaisin kuulla myös teidän kokemuksia. Onko sisustuksenne ja makunne muuttunut täysin vuosien varrella, oletteko tehneet muutoksia kodissanne ja olleet niihin tyytyväisiä. Itselleni koti on turvasatama, joka muuttuu elämän vaiheiden myötä. Olisiko nyt siis aika rakentaa kahden aikuisen koti....

Näihin aatoksiin Mukavaa päivää kaikki te ihanaiset 

                                                   Kati <3 
















 

torstai 21. kesäkuuta 2018

Voiko puutarhassa sisustaa

Onpa aikaa vierähtänyt viime postauksesta. Kesä on saapunut puutarhaan ja lomaa takana 1,5 viikkoa. Toukokuu meni hujauksessa uuteen työpaikkaan tutustuessa. Sain siirron nykyiseen työksikköön osastolla tapahtuneiden supistusten takia. Alun "järkytyksen" jälkeen se tuli hyvään hetkeen. 10 vuotta takana samassa työpaikassa on minulle pitkä aika. Uudet haasteet olivat enemmän kuin tervetulleita. 

Puutarhaa olen laitellut kesäkuntoon pikkuhiljaa. Sain keväällä aarteita työtoveriltani, vanhoja tavaroita, jotka olisivat muuten päätyneet roskakuormaan. Minulle toisen "roska" on usein aarre. Pikkuhiljaa esineet ovat löytäneet paikkansa puutarhassa.

Meille puutarha on kodin jatke. Erilaisia oleskelutiloja on  paljon ja jokaisella niillä on erilainen tunnelma. Olen aina ollut sitä mieltä, että Pihallakin voi sisustaa :) vai voiko?  Eikä siihen tarvita aina edes suuria rahasummia. Tässä teille todisteena kuvia ja tunnelmia meidän puutarhasta näin juhannusviikolla. 







































Vaikka patiossa on tänä kesänä romanttinen tunnelma, viihtyy miesväkikin siellä iltaa istumassa. Viime vuonna  MEILLÄ KOTONA teki jutun naisvajoista, myös minun pationi esiteltiin siinä. 
https://www.meillakotona.fi/artikkelit/vastaisku-miesluolille-maailmalla-ja-nyt-myos-suomessa-rakennetaan-naisvajoja?





Meillä rikkaruohot saavat rehottaa sopivassa määrin. 





























Myös tämä ihanuus kuului aarteisiin, jotka sain työtoveriltani.























Kesähuoneessa
värimaailma on keltainen. Pöytä syntyi kahdesta ikivanhasta tuolista ja patinoituneesta ovesta.






















Talikko ei enää toimi työvälineenä, mutta se on söpö noin koristeenakin. 















Mukavaa juhannuksen aikaa. Ensiviikolla lämpö ja aurinko taas palaavat, mikä sen ihanampaa kuin viettää kauniita kesäpäiviä puutarhassa. 
                                                 

                                                  - Kati <3










































tiistai 8. toukokuuta 2018

Kurkistus keväiseen puutarhaan

Lämpö on hellinyt meitä viime päivinä ja pikkuhiljaa luontokin herää talviuniltaan. Meillä pihaa on jo laitettu kesäkuntoon ja patio tuotu talviteloilta. Innostuin eilen illalla kuvaamaan auringon viimesäteissä kotoani keväisiä tunnelmia . Luonto on kaunis, vaikkei kesä  kovin pitkällä olekaan. Vielä ei lehdet kasveissa ole kuin pikkuriikkiset, mutta kokemuksesta tiedän, että muutaman päivän päästä ne värittävät vihreydellään koko puutarhan.

 Odotan innolla kesäisiä päiviä, lämpöä ja aurinkoa, ihanan kuulaita iltoja ja yöttömiä öitä. Sitä kun puutarha herää eloon ja rentouttaa mielen työpäivän jälkeen. Oman puutarhan olisi hyvä, tässä suorittamisen maailmassa, olla paikka jossa viihtyy ja mieli rentoutuu. Sen ei tarvitse olla iso, pääasia että ihmisen on siellä hyvä olla. Puuhaa toki saa olla sopivassa määrin, mutta ihminen ei saa uupua työtaakan alle. Esimerkiksi rikkaruohojen kitkentä on rentouttavaa (ainakin minun mielestäni), mutta jos niitä pitää viikottain kiskoa perennapenkeistä, voi se ennen pitkää tuntua turhauttavalta. Itselläni on Cottage garden tyylinen puutarha, rehevä ja runsas, sinne mahtuu mukaan muutama rikkakasvikin ;) 























'








Mukavaa kesänodotusta ja ihanan aurinkoisia päiviä

                                            -Kati <3