Voiko puutarhassa sisustaa

Onpa aikaa vierähtänyt viime postauksesta. Kesä on saapunut puutarhaan ja lomaa takana 1,5 viikkoa. Toukokuu meni hujauksessa uuteen työpaikkaan tutustuessa. Sain siirron nykyiseen työksikköön osastolla tapahtuneiden supistusten takia. Alun "järkytyksen" jälkeen se tuli hyvään hetkeen. 10 vuotta takana samassa työpaikassa on minulle pitkä aika. Uudet haasteet olivat enemmän kuin tervetulleita. 

Puutarhaa olen laitellut kesäkuntoon pikkuhiljaa. Sain keväällä aarteita työtoveriltani, vanhoja tavaroita, jotka olisivat muuten päätyneet roskakuormaan. Minulle toisen "roska" on usein aarre. Pikkuhiljaa esineet ovat löytäneet paikkansa puutarhassa.

Meille puutarha on kodin jatke. Erilaisia oleskelutiloja on  paljon ja jokaisella niillä on erilainen tunnelma. Olen aina ollut sitä mieltä, että Pihallakin voi sisustaa :) vai voiko?  Eikä siihen tarvita aina edes suuria rahasummia. Tässä teille todisteena kuvia ja tunnelmia meidän puutarhasta näin juhannusviikolla. 

Vaikka patiossa on tänä kesänä romanttinen tunnelma, viihtyy miesväkikin siellä iltaa istumassa. Viime vuonna  MEILLÄ KOTONA teki jutun naisvajoista, myös minun pationi esiteltiin siinä. 
https://www.meillakotona.fi/artikkelit/vastaisku-miesluolille-maailmalla-ja-nyt-myos-suomessa-rakennetaan-naisvajoja?

Meillä rikkaruohot saavat rehottaa sopivassa määrin. 

Myös tämä ihanuus kuului aarteisiin, jotka sain työtoveriltani.

Kesähuoneessa

värimaailma on keltainen. Pöytä syntyi kahdesta ikivanhasta tuolista ja patinoituneesta ovesta.

Talikko ei enää toimi työvälineenä, mutta se on söpö noin koristeenakin. 

Mukavaa juhannuksen aikaa. Ensiviikolla lämpö ja aurinko taas palaavat, mikä sen ihanampaa kuin viettää kauniita kesäpäiviä puutarhassa. 
                                                 

                                                  - Kati <3

Kurkistus keväiseen puutarhaan

Lämpö on hellinyt meitä viime päivinä ja pikkuhiljaa luontokin herää talviuniltaan. Meillä pihaa on jo laitettu kesäkuntoon ja patio tuotu talviteloilta. Innostuin eilen illalla kuvaamaan auringon viimesäteissä kotoani keväisiä tunnelmia . Luonto on kaunis, vaikkei kesä  kovin pitkällä olekaan. Vielä ei lehdet kasveissa ole kuin pikkuriikkiset, mutta kokemuksesta tiedän, että muutaman päivän päästä ne värittävät vihreydellään koko puutarhan.

 Odotan innolla kesäisiä päiviä, lämpöä ja aurinkoa, ihanan kuulaita iltoja ja yöttömiä öitä. Sitä kun puutarha herää eloon ja rentouttaa mielen työpäivän jälkeen. Oman puutarhan olisi hyvä, tässä suorittamisen maailmassa, olla paikka jossa viihtyy ja mieli rentoutuu. Sen ei tarvitse olla iso, pääasia että ihmisen on siellä hyvä olla. Puuhaa toki saa olla sopivassa määrin, mutta ihminen ei saa uupua työtaakan alle. Esimerkiksi rikkaruohojen kitkentä on rentouttavaa (ainakin minun mielestäni), mutta jos niitä pitää viikottain kiskoa perennapenkeistä, voi se ennen pitkää tuntua turhauttavalta. Itselläni on Cottage garden tyylinen puutarha, rehevä ja runsas, sinne mahtuu mukaan muutama rikkakasvikin ;) 

'

Mukavaa kesänodotusta ja ihanan aurinkoisia päiviä

                                            -Kati <3

pitkä parisuhde - onko sellaista

Lupasin kirjoitella teille ajatuksia pitkästä parisuhteesta ja sen tuomista iloista ja haasteista. Olen ollut saman ihmisen kanssa lähes koko aikuisikäni. Yhteiseloa on takana 28 vuotta josta 25 vuotta naimisissa. Molemmille parisuhde oli aikoinaan se ensimmäinen vakavampi, joka johti avioitumiseen ja perheen perustamiseen. 

Olen paljon pohtinut viime aikoina mitä parisuhteeni on tuonut elämääni, miten vuodet ovat vierineet, mitä vaiheita minulla ja miehelläni on ollut. Olemme kulkeneet yhdessä ilot, surut ja kriisit. Niitä kun pitkään parisuhteeseen ja elämään kuuluu. Aina tuo toinen on kuitenkin kulkenut vierellä, ollut turvasatamana. Se leijona johon on voinut nojata ja turvautua, saanut voimaa kun itse on heikko. Välillä on oltu lähempänä, välillä kauempana...aina kuitenkin tukena ja turvana. On aina voinut luottaa siihen, että ei tarvitse yksin jaksaa...

Ihania ajatuksia, mutta onko se aina näin. Voiko samaa ihmistä rakastaa koko elämänsä. Mistä löytää se yhteinen aika, läheisyys, intohimo. Miten käydä läpi eri elämän vaiheet. Alkuhuuma, taaperovaihe, ruuhkavuodet, lasten murrosiät, talon rakentamisen, opiskelut, oma/puolison vanheneminen, elämän ja parisuhteen kriisit, kaikki nuo yhdessä koetut asiat. Miten kasvaa yhdessä, kadottamatta kuitenkaan itseään. Kuulostaako tutulta? Kaikkea edellä mainittua on ainakin meidän parisuhteen eri vaiheisiin kuulunut...Yhteiseen aarrearkkuun on kerääntynyt paljon ajatuksia, kokemuksia ja tunteita. 

Tänä päivänä parisuhteelle asetetaan paljon vaatimuksia. Netti pursuaa erilaisia ohjeita ja määritelmiä hyvälle parisuhteelle. Mitä se on, miltä sen pitää tuntua, miltä maistua. Seikkailet somen ihmeellisessä maailmassa, vertailet ehkä itseäsi ja parisuhdettasi muihin. Huomaat ettei teillä ole tätä, ette tee tuota, eikä parisuhde enää tunnu siltä kuin kauan sitten kun seurustelun aloititte. Negatiiviset tunteet (mustasukkaisuus, katkeruus, suru) on kielletty hyvässä parisuhteessa, vai onko? Ahdistut lukemistasi artikkeleista ja toteat olevasi maailman huonoin puoliso..niinkö? Itse ainakin tunnistan itseni edellä mainituista tunteista. On ollut paljon epävarmuuden hetkiä, jolloin oma parisuhde on tuntunut "huonolta". Olen syyllistynyt ainakin nuorempana vertailemaan sitä muihin avioliittoihin ja tuloksena on ollut katkera "ämmä" joka raivoaa puolisolle asioista, joita toinen ei ehkä ole ajatellutkaan. 

Naisten ongelma ja miksei miestenkin on se, ainakin itselläni, että oletamme toisen ymmärtävän tunteitamme ja toiveitamme, ilman että oikeastaan edes ilmaisemme niitä.
Kumppanin pitäisi jo yhdestä sanasta tai ilmeestä ymmärtää mitä ajattelemme. Klassinen esimekki tästä on kun vaimo toteaa: "täällä on aika likaista", tarkoittaa tämä "täällä pitää imuroida". Tätä mies ei kuitenkaan ymmärrä ja kas riita on valmis. Joskus jälkeenpäin ei oikein edes ymmärrä mistä se riita oikein alkoi. Itselläni on vienyt yli 20 vuotta, ymmärtää että toiselle pitää puhua ja ilmaista tunteensa ja toiveensa, koska vihjailu ei johda välttämättä mihinkään muuhun kuin turhaan mielensä pahoittamiseen. 

Mielestäni riitelyä kuitenkin usein pelätään liikaakin, tunteista ei uskalleta puhua. Väitän, että meidän pitkän parisuhteen kulmakivi on ollut puhuminen. Itse olen ollut aina avoin ihminen, mutta miehelleni se on vaatinut opettelua. Tärkeää on puhua niistä vaikeistakin asioista ja kertoa toiselle jos jokin asia mieltä painaa. Pahin on kun pitää kaiken sisällään. Silloin tunteiden purkaus, joka ehkä vääjäämättä tulee eteen on liian suuri käsiteltäväksi. Myös toisen kehuminen ja iloisten asioiden jakaminen on yhtä merkittävää. 

Yksi tärkeä asia on myös läheisyys ja toisen huomioiminen. Vaikka suurin intohimo on jo ehkä taakse jäänyttä aikaa (toivottavasti kuitenkaan ei ja aina sen voi löytää uudelleen), tarvitsee ihminen silti läheisyyttä. Se voi olla hellä halaus, kädestä pitäminen tai yhdessä olo. Myös yhteyden pito on tärkeää. Itselleni ainakin on tärkeää saada huomiota ja antaa huomiota. Kun mies on työmatkalla minulle on tärkeää saada päivän aikana tekstiviesti, pieni hellä huomion osoitus. Merkki siitä, että toinen ajattelee. Sen ei tarvitse olla romaani, vaan vaikka Mukavaa työpäivää <3 riittää. Tämä tuo meille myös joskus haastetta. Miehelläni on työ johon hän uppoutuu 100 prosenttisesti ja silloin ei välttämättä tekstiviesti vaimolle tule mieleen. Vuosien varrella hän on kuitenkin oppinut, että parisuhteen kannalta parempi laittaa tuo viesti ;) En kuitenkaan tarkoita, että toiseen pitää takertua täysin, vaan tärkeää on että kummallakin on myös oma elämä. On se sitten työ tai harrastukset. Tätäkin on minun pitänyt kyllä opetella, nuorena kun tuntui ettei elämässä ole muuta kuin puoliso, parisuhde ja lapset. 

Lapsista tulikin mieleeni vaihe, jossa tällä hetkellä oman puolisoni kanssa ollaan. Kaksi lapsista on jo muuttanut pois kotoa ja viimeinenkin lentää pesästä muutaman vuoden sisällä. Silloin olemme taas uuden vaiheen edessä. Ei tarvitsekaan enää elää lasten kautta, vaan on sinä ja minä eli ME. Siinä vaiheessa punnitaan parisuhde, enkä ihmettele vaikka toiset parit päätyvätkin eroon. On tavallaan löydettävä toisensa uudelleen, koska joskus parisuhde on voinut "kadota" elämän myllerryksessä ja ruuhkavuosissa. Puolisoista onkin tullut ystäviä. 

Itse olemme vaiheessa, jossa mietimme meidän parisuhdettamme. Siihen on kuulunut kasvaminen kriisin kautta, mutta rakkaus ei ole kuitenkaan koskaan kadonnut ja se on kantanut eteenpäin. Kun huomiota ei viekään enää lapset, on ollut enemmän aikaa miettiä asioita ja omaa parisuhdettaan. Uskon kuitenkin että jatkamme yhdessä eteenpäin ja odotan mielenkiintoisena millainen meidän kahden aikuisen koti ja parisuhde tulevaisuudessa on, lapsia tietenkään unohtamatta. 

Tälläisiä ajatuksia tällä kertaa. Pitäkää kiinni parisuhteestanne, älkää erotko LIIAN helposti, mutta joskus sekin vaihtoehto on ehkä se paras.
Ihanaa viikonloppua ja huomioidaan sitä kumppania tai miksei vaikka ystäviä, lapsia tai isovanhempia. Osoitetaan meille rakkaille ihmisille kuinka tärkeitä he ovat. 

                          















                -Kati <3

Terveiset Kevätmessuilta

Kävimme eilen kevätmessuilla  Helsingin Messukeskuksessa. Messuilta saa uusia ideoita puutarhaan, sisustukseen, remontointiin ja mökkeilyyn. Lisäksi tarjolla on puhdasta lähi- ja luomuruokaa maistiaisineen. 
Vaikka messualue on laaja, kaikki ehti hyvin päivän aikana kiertää. Lähdin messuilta etsimään uusia ideoita parvekkeelle ja ihania malliparvekkeita sieltä löytyikin runsaasti. Pidin siitä että parvekkeet on erilaisin teemoin sisustettu, jokaiselle siis jotakin, omien mieltymysten mukaan. 

Romantiikkaa rakastavalle tämä vihertuunaajan parveke on runsas, kukilla sisustettu ihana kokonaisuus.

 ihanat lamput luovat tunnelmaa hämäriin kesäiltoihin

Parvekkeella, jossa sisustus on luotu viherkasveilla, tunnelma on ihan erilainen. Jos kaipaa värejä mukaan, saa sen luotua mielestäni jo yhdelläkin kauniilla kukalla.

Itse tykkään kierrättää asioita niin puutarhassa kuin sisustuksessakin. Jos kotoa löytyy vanhoja laatikoita, voit hyödyntää ne sisustuksessa vaikka tilanjakajana. Samalla ne toimivat hyllyinä esimerkiksi kukille.

Tuo luonto lähelle, vaikka tälläisellä idealla.

Runsaita värejä rakastavalle, tämä parveke on oiva inspiraation lähde. Taustalla oleva tapetti on ihana.

Kasvitieteilijän parveke on harmoninen kokonaisuus. Tälläisellä parvekkeella olisi ihana rentoutua kiireisen työpäivän jälkeen.

Tällä parvekkeella on hyödynnetty hauskasti vaaterekkiä, johon on ripustettu kukkia tunnelmaa luomaan. Nuo amppelit ovat ihanania, näppärä voi askarrella sellaiset itse.

Parveketta tai puutarhaa sisustaessa on lupa myös hullutella :)

Tälläisiä tunnelmia Kevätmessuilta. Messut ovat auki vielä tänään ja huomenna. Poiketkaa ihmeessä tunnelmoimassa ja uusia ideoita hakemassa. 

Aurinkoista viikonloppua   -Kati <3