sunnuntai 8. joulukuuta 2019

Itsenäisyyspäivän mietteitä ja tunnelmia







Itsenäisyyspäivää vietimme läheisten kanssa. Vain keskimmäinen tytär puuttui, hän vietti sitä toisaalla ystäviensä kanssa.

Meillä on ollut perinteenä kutsua vanhempani juhlapäivinä syömään kanssamme. Koska äitini ja isäni on tehnyt vuosien varrella paljon perheemme eteen, on se pieni kiitos ja arvostus siitä. Minulla syksyn viikonloput ovat aika tiiviisti menneet töissä, siksi oli pitkästä aikaa ihanaa viettää aikaa perheen kanssa. Jälleen kerran tunsin kiitollisuutta siitä mihin elämä on minua kuljettanut. 

Edelleen itsenäisessä Suomessamme on  ihmisiä, joilla  asiat eivät ole yhtä hyvin. On liian paljon yksinäisiä vanhuksia, perheitä ja nuoria, joilla ei ole rakkaita ympärillään. Kohtaan työssäni heitä liiankin usein. Muistanko aina itsekään olla kiitollinen kaikesta mitä olen saanut, en varmastikaan. Yritän kuitenkin päivittäin pienin elein osoittaa, kuinka tärkeitä minulle rakkaat ihmiset ovat.
'
On hienoa että on Itsenäisyyspäiviä, jolloin kunnioitamme sotiemme veteraaneja, on hienoa että on Äitien- ja Isienpäiviä, Ystävänpäiviä, Lastenoikeuksien päiviä, Naisten- ja Miesten päiviä sekä Isovanhempien päiviä. Jos kuitenkin kaikki muut päivät unohdamme arvostaa muita ihmisiä ja myös itseämme, ei muutama päivä vuodessa riitä. 

Joka päivä on tärkeää osoittaa perheelleemme ja muille ihmisille ympärillämme, kuinka tärkeitä he ovat meille. Mitäpä jos ensi viikolla kertoisimme sen pienin elein. Kävisimme vaikka katsomassa isovanhempaa vanhainkodissa, lähettäisimme pienen viestin rakkaalle töihin, pitäisimme vaikka lettukestit perheelle.

Mitä jos tervehtisimme hymyillen  naapurin mummoa, häntä joka tulee päivittäin rappukäytävässä meitä vastaan tai kehuisimme työtoveria hyvin tehdystä työstä. Aina  ei tarvitse olla suuria tekoja tai kalliita lahjoja, pieni ele riittää saamaan toisen hyvälle mielelle.


Tässä itsenäisyyspäivän tunnelmaa tyttären valokuvin


















































































































                                     -Kati <3














maanantai 11. marraskuuta 2019

Helppo ohje Vegaaniseen lasagneen

Haluan jakaa teille yhden vegaanisen ruuan, josta kaikki meidän perheessä (jopa vannoutunut lihansyöjä mieheni) tykkää. Se on vegaaninen  lasagne. Alkuperäinen resepti on Viimeistä murua myöten blogistaolen reseptiä muokannut omaan makuun sopivaksi. https://www.viimeistamuruamyoten.com/vegaaninen-lasagne-v/

Kun haluaa herkutella ja panostaa ruokaan haasta itsesi ja  kokeile. Alkuperäinen resepti löytyy oheisen linkin kautta, tässä meidän versio.


























Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen

Tarvitset 

n. 12 vegaanista täysjyvä lasagnelevyä (jos haluat liota levyjä hetki vedessä ennen lasagnen kokoamista, (Itse en ole aina muistanut tehdä niin)
Yhteensä 400g vegaanista juustoa, jonka raastat raasteeksi
Alota Tomaattikastikkeesta
Siihen tarvitset
-1 ison sipulin
-n. 6 valkosipulinkynttä
- 2 isoa porkkanaa
-n. 1 dl rypsiöljyä  kasvisten kuullottamiseen
-2 dl tummaa soijarouhetta
-l l kasvislientä (1 litra vettä + 2 kasvislimikuutiota)
-2 rkl paprikajauhetta
-1 pieni purkki  tomaattipyreetä
-2 tlk tomaattimurskaa (yhteensä 800g)
-1 tl himalajan ruususuolaa
-maun mukaan rouhittua mustapippuria
  1. Kuori ja pilko sipuli ja valkosipulinkynnet hienoksi, itse käytän sipulileikkuria, paista  miedolla lämmöllä parissa ruokalusikallisessa rypsiöljyä
  2. Raasta porkkanat. Ja lisää raaste  pannulle sipulien kanssa Anna hautua hetken.  
  3. Lisää pannulle soijarouhe ja kasvisliemi. Anna keitoksen hautua kunnes soijarouhe on pehmeää. Lisää sitten mausteet, tomaattipyre ja tomaattimurskat.  Hauduta  miedolla lämmöllä, niin kauan kun valmistat valkokastikkeen 

Kun tomaattikastike hautuu valmista valkokastike, 
Tarvitset
-1 l riisimaitoa 
-½ dl rypsiöljyä
-1 dl vehnäjauhoja
-2 dl ruokakaurakermaa maustamatonta tai maustettua
-1/4 tl suolaa

1 Laita kattilanpohjalle rypsiöljy. Lisää sekaan vehnäjauhot ja sekoita ne öljyn kanssa vispilällä nopeasti tasaiseksi seokseksi. Lisää joukkoon riisimaito pikkuhiljaa  koko ajan reilusti  sekoittaen. 
2 Tämän jälkeen lisää joukkoon osa juustoraasteesta,  hauduta hetki, kunnes juusto sulaa. 
3 Lopuksi lisää joukkoon kauramaito ja mausteet.

Aloita lasagnen kokoaminen.
Levitä pohjalle kauhallinen valkokastiketta. Lado päälle kerros lasagnelevyä. Levitä lasagnelevyjen päälle tomaattikastiketta ja sen päälle valkokastiketta. Ripottele hiukan juustoraastetta tähän. Jatka saman lailla  lasagnelevyt,  tomaattikastikke, valkokastike ja  juustoraaste. Lado viimeiset lasagnelevyt. Levitä päälle vielä loppu  tomaattikastikeesta ja loppu valkokastike. 
Päällimmäiseksi vegaanista juustoraastetta maun mukaan
Paista 200 asteessa n. 30 minuuttia, kunnes juusto on sulanut. Anna jäähtyä hetki ennen syömistä






Lasagnen kanssa sopii salaatti ja  kirsikkatomaatit.


Mukavaa uutta viikkoa

              <3 Kati







keskiviikko 30. lokakuuta 2019

Koti, jokaisen oman näköinen







Vietän vapaapäivää pitkästä aikaa kotona. Koti on minulle paikka, jossa voin  unohtaa ulkomaailman kiireet, vaatimukset ja velvollisuudet. Luin vanhaa postaustani, jossa pohdin millaisen kodin haluan, kun kaikki lapset ovat muuttaneet kotoa. Minulla oli selkeä visio siitä millainen meidän kahden aikuisen koti olisi. En tuota postausta tehdessäni oivaltanut  lähteneeni omalle henkiselle matkalleni...joka jatkuu ja edelleen on aina vain mielenkiintoisempi.

Nyt kun katson ympärilleni, huomaan, että kotini on kulkenut kanssani ihan eri suuntaan kuin aikaisemmin ajattelin. Tuo henkinen matka jota ole käynyt, näkyy myös kodissani. Minulla ei ole kotia, joka pursuaa kalliita  huonekaluja, desing tuotteita tai viimeisimpiä sisustusdrendejä. Joku kun vierailisi kodissani, voisi ajatella sitä sekametelisoppana, joka pursuaa erilaisia tavaroita, esineitä ja asioita luomatta trendikästä kokonaisuutta.

Minulle jokaisella esineella ja asialla on kodissani tarina.Ne merkitsevät kaikki jotakin enemmän; ovat ehkä muisto  vuosien takaa tai vain jollain tavalla koskettaneet esimerkiksi kirpputoreilla käydessäni. Rakastan kaikkea kaunista ympärilläni.Se toivottavasti myös huokuu näistä kuvista teille muillekin.

Kasvit ovat minulle tärkeitä, ne tuovat yhteyden luontoon ja luovat rauhoittavaa ilmapiiriä ympärilleen. Myös kynttilät ja lyhdyt ovat myös vallanneet kotini. Mikään ei ole sen rauhoitavampaa kuin sytyttää kymmenet kynttilät ympärilleen, kuunnella retouttavaa musiikki ja vain laittaa silmät kiinni.



























































































































Toiveeni on että ihmiset rohkeammin loisivat ympärilleen kodin, oman itsensä näköisen. Paikan  jossa on hyvä olla. Ei välitettäisi siitä, vaikka muutama vaatekasa lojuisi sohvan nurkassa tai tavarat olisi joskus hujan hajan.
Tai siitä, ettei ympärillä olisi kalliita huonekaluja tai merkkituotteita.
Tärkeintä olisi se että kodissa viihtyy, sellaisinakin  päivinä, kun elämä saattaa potkia päähän ja kaikki väsyttää, eikä mikään huvita. Sellaisina päivinä laitettaisiin kynttilät palamaan, kuunneltaisiin muun perheen puuhia ja vain oltaisiin. 


"Kaikki muuttuu vaikeaksi jos haluaa omistaa esineitä, kantaa niitä mukanaan ja pitää omanaan. Minä vain katselen niitä, ja kun lähden tieheni, ne ovat minulla päässäni. Minusta se on hauskempaa kuin matkalaukkujen raahaaminen."
Muumipeikko ja pyrstötähti



                                 Kati <3






perjantai 4. lokakuuta 2019

Matkalla minuuteen, elämän mietteitä...





Tervehdys pitkästä aikaa. Reilu vuosi on kulunut siitä, kun olen viimeisen postauksen tehnyt. Ajatus on ollut monta kertaa kirjoittaa tänne, mutta viimeinen vuosi on ollut niin täynnä tunnekuohuja ja myllerryksiä, että tämä blogi on täysin jäänyt niiden alle. Pahoittelut... toisaalta olen ajatellut, että haluan elämäni taas kunnolla uomiinsa ja totuttelen uuteen, ennen kuin jaan ajatuksia teidän kanssanne.

Mitä sitten viimeiseen vuoteen on  sisältynyt...paljonkin. Se on pitänyt sisällään irtisanoutumisen vanhasta työpaikastani, uuden mielenkintoisen työn, oman elämän kriisin, henkisen kasvun ja itsensä löytämisen. Paljon siis....Ei turhaan kai sanota, että kun ihminen lähestyy pikkuhiljaa viidenkymmenen vuoden ikää, on se monesti ihmiselle rajapyykki, jolloin viimeistään alkaa miettiä omaa elämäänsä ja sitä mitä tulevaisuudelta haluaa. Tavallaan punnitsee mennyttä, sitä miten on elänyt, mitä on saavuttanut, mitä haluan tässä ja tulevaisuudessa.

Itse olin tämän kysymyksen äärellä viime vuoden keväällä, kun työpaikallani tehtiin priorisointeja ja sain siirron uuteen työyksikköön. Joku olisi varmasti ollut innoissaan mahdollisuudesta kokeilla jotakin uutta, minulle se oli shokki. Osittain siihen vaikutti se miten Yt-neuvottelut työpaikallani hoidettiin, osittain elämääni sillä hetkellä kuuluneet muut ajatukset ja tunteet. Olin aika lailla hukassa, näin jälkeenpäin ajatellen.

Viimevuoden syksyllä  päätin vihdoin kuunnella sydämeni ääntä ja otin yhteyttä työpaikkaan, jonne siirtymistä olin miettinyt jo kauan. Siellä innostuttiin ja kas jo muutaman päivän päästä olin tapaamasta uuden työpaikkani esimiestä ja ei kauaa mennyt kun kirjoitin työsopimuksen 1½ vuodeksi eteenpäin. Tänä vuonna minut vakinaistettiin.
Paljon sain kannustusta perheeltä, ystäviltä ja tutuilta hypätä rohkeasti tuntemattomaan, mutta epäilijöitäkin mahtui joukkoon. "Kyllä sä tulet maitojunalla takaisin" oli yksi mieleen jäänyt  tokaisu...toinen kannusti innokkaana " Sä pärjäät kyllä, nyt rohkeasti hyppy uuteen."

Viimevuoden lopulla irtisanoudun silloisesta työpaikastani ja jatkoin uudessa innokkaana ja motivoituneena.  Tuota päätöstä en ole katunut kertaakaan. Pitkästä aikaa minun on ollut mukava mennä töihin ja olen kokenut työni mielenkiintoisena ja haasteellisena. Toki väsymyksen hetkiäkin tulee ja ihme olisi, jos ei tulisi. Silloin ihanat työkaverit ja perhe ovat potkaiseet minua eteenpäin.

























 
Toinen matkani, joka alkoi jo viime vuoden alkupuolella, oli oma henkisen kasvun matka. Niin kuin olen tänne Blogiinkin kirjoittanut, olen tätä oman elämän muutos matkaa tehnyt jo kauan. Se alkoi  ikäkriisistä pari vuotta sitten. Silloin pohdin elämän tarkoitusta, omaa ikääntymistä, parisuhdetta ja tulevaisuutta.  Minua ahdisti asua tuppukylässä ja mieltäni kaihersi kaipuu jostakin, en vain tiennyt mistä. Mielen täytti ahdistus ja monet turhat riidat täyttivät kodin, kun purin turhautumistani puolisooni. Onneksi hän kesti tuon kaiken, vaikka monesti tunteenpurkauksiani ihmettelikin. Pikkuhiljaa aloin nähdä omaa napaani pitemmälle, päivä päivältä märehdin tunteissani vähemmän ja vähemmän ja aloin nähdä valoa tunnelin päässä. Työpaikan vaihto uuteen auttoi omalta osaltaan asiaan. Jo edellistalvena olin "juossut" pitkin Etelä-Suomea erilaisilla puutarhakursseilla, se kun on vapaa-ajan intohimoni. Aloin pikkuhiljaa luomaan omaa henkistä paratiisiani kotini ympärille.Puutarhastani tuli minulle pakopaikka, jossa sain selvitellä ajatuksiani ja purkaa turhautumistani, sitä se on edelleen.



























Henkinen matkani, se on ollut pitkä, mutta antoisa. On vienyt aikaa saada ajatuksensa kohdilleen ja siinä minua on paljon auttanut Mindfulness eli tietoinen läsnäolo harjoittelu https://hidastaelamaa.fi/2017/02/61-helppoa-tapaa-harjoittaa-lasnaoloa-arjessasi/#12eee6d5. Olen ihminen, jonka tunteet kiihtyvät nollasta sataan hetkessä. Saatan olla maailman onnellisin ihminen, kunnes yhtäkkiä jokin negatiivinen ajatus/asia valtaa mielen ja saa minut hetkessä epätoivon, surun tai raivon partaalle. Tietoinen läsnäolo on auttanut tähän. Läsnäolon voima on minulla se, joka auttaa epätoivon hetkinä ainakin aika usein. Vielä on paljon opittavaa ja tunteet edelleen hyppivät laidasta laitaan, mutta niitä on koko ajan helpompi hallita. Tosin perheeni voi vielä olla hieman erimieltä asiasta 😃
Myös meditointi on astunut elämääni tänä syksynä. Ainakin minulle,  on äärettömän vaikeaa keskittyä vain tähän hetkeen, sillä ajatukset lähtevät helposti laukkaamaan satasella. Apuna minulla onkin ollut erilaisia valmiita harjoitteita, joita netissä on paljon .https://mieli.fi/fi/mielenterveys/harjoitukset






 Mitä minulle kuuluu nyt. Hyvää. Tuntuu, että elämäni on alkanut muotoutua pikkuhiljaa siihen suuntaan johon toivon ja odotan innolla tulevaisuutta. Paljon on ajatuksia ja haaveita tulevasta. Mitä haluaisin, mitä toivoisin. Parisuhteeni voi hyvin, olemme ikäänkuin löytäneet toisemme uudelleen, uudella intohimolla ja rakkaudella... kyllä näin 29 yhteisen vuoden jälkeenkin se on mahdollista, joskin vaatii paljon työtä.... tästä voin kirjoitella toisella kertaa. Työhön on lähes aina kiva lähteä ja se on riittävän haastavaa pitääkseen mielenkiinnon yllä. Olen innostunut jälleen tästä blogista ja haluan jakaa teidän kanssa kokemuksi ja ajatuksia. Mukaan mahtuu jatkossakin varmasti myös vegaanireseptejä ja puutarha kuvia. 
Mitä minulle jäi käteen viime vuodesta, se että unelmiaan kannattaa kuunnella. Joskus hyppy tuntemattomaan, vaikka se sillä hetkellä pelottavalta tuntuukin, on parasta mitä voit itsellesi tehdä.


Joskus tässä arjen keskellä ja ruuhkavuosissa unohdamme itsemme. Työ, puoliso, lapset, vapaa-aika vie kaiken energiamme, emmekä ymmärrä pysähtyä miettimään "Mitä MINÄ haluan". Siksi kannustankin teitä tulevana viikonloppuna pysähtymään. Mieti "Mitä minä oikeasti haluan, ei mitä muut haluavat. Itselläni viikonloppu vierähtää Kasvumatka omaan itseen jooga- ja hyvinvointikurssilla. Odotan innolla mitä löydän ja mitä uusia ajatuksia saan. Jaan niitä ehkä myöhemmin myös teidän kanssanne.





Näihin ajatuksiin Ihanaa viikonloppua ihanaiset               -Kati <3






lauantai 23. kesäkuuta 2018

Olisiko aika kahden aikuisen kodille


Näin juhannuksen pyhinä minulla on ollut aikaa miettiä kotiani ja sen sisutusta. Kuten aikaisemmin olen kirjoittanut, olemme rakentaneet Perinnetalomme kymmenen vuotta sitten. Aikanaan minulla oli apuna sisustussuunnittelija, jonka kanssa suunnittelimme talon kaikki pintamateriaalit. Olen ollut tyytyväinen tekemiimme valintoihin esimerkiksi laattojen suhteen. Yleensä kyllästyn asioihin nopeasti, mutta näin kymmenen vuoden jälkeenkin ne miellyttävät minua. Kuitenkin, nyt kun lapset ovat jokainen vuorollaan muuttaneet pois kotoa, olen alkanut kaivata raikastusta kodin sisustukseen. 

Niin kuin tämän blogin kautta olette varmaan huomanneet olen aina rakastanut vanhaa tyyliä ja vanhoja esineitä kodin sisustuksessa. Aikaisemmasta postauksesta voit tutustua talomme nykyiseen sisustukseen. https://elamaavainolassa.blogspot.com/2017/11/kotini-ja-sen-tunnelma.html. Olen ollut sitä mieltä, ettei minun kotiini moderni tyyli sovi.  Siksi sisustus on vuosien varrella pysynyt saman suuntaisena, vain värimaailmat ovat muuttuneet. 



















Remontoimme viime vuonna makuuhuoneen ja siitä tuli yllättävän moderni. Värimaailma on harmoninen ja kalusteet valittu talon henkeen sopiviksi. Makuuhuoneen remontin myötä aloin miettimään voisiko tällaista tunnelmaa laajentaa myös muualle kotiin. 




Kiersin taloa ja listasin asioita, joita en lähtisi kodissani vaihtamaan. Niihin valintoihin olen tyytyväinen edelleen. Esimerkiksi vessan laatat, ne ovat ihanat. Valitsimme jo kymmenen vuotta sittten kaakelikeskuksesta isot laatat, jotka tulivatkin sitten laajemmin kotien sisustuksiin muutaman vuoden kuluttua. 



Myös kylpyhuoneessa on kaakelikeskuksesta valitsemamme laatat. Tyyli on hillitty, mutta pidän suihkunurkkauksen monimuotoisesta laatasta, joka tuo tiettyä eloisuutta muuten valkeaan tilaan. Iltaisin ledivalo valaisee laatan kauniisti. 




Saunatilan olen ajatellut päivittää nykyaikaan, tällä hetkellä seinissä on kästtelemätöntä tervaleppää, muutos voisi olla jotain tämän suuntaista, jota Warkop oy on esitellyt nettisivuillaan http://www.warkop.fi/gallery.php?gallery_id=5

kuva Warkop OY

Muutama vuosi sitten teimme valmiiksi pääsisäänkäynnin verannan ja siitä tuli ihanan romanttinen. Sateisina päivinä runsaat ikkunat tuovat luonnon sisään. Olen siis ehdottoman tyytyväinen verannan lopputulokseen. 


Keittiö on Puustellin mallistosta. Kannustalo esitteli Tuusulan asuntomessuilla vuonna 2000 Rauhala talon, josta sain idean omaan keittiööni. Aluksi suunnittelimme avokeittiötä, lasivitriiniseinä toi kuitenkin keittiöön kaivattua näkösuojaa. Raikastaisin keittiötä vain tapetein ja tekstiilein. 





Kaikki muut huoneet päivittäisin uusin materiaalein ja huonekaluin. Tein postuksen Ikean tämän kesän sisustustrendeistä,sen voit kokonaisuudessa lukea täältä https://elamaavainolassa.blogspot.com/2018/03/ikea-tuo-kevaan-kotiin.html

Keräsin tähän Ikean tunnelmaa jonka haluaisin tuoda omaan kotiin värein, sisustuselementein ja tekstiilein. 















Olen itsekin yllättynyt, miten makuni on näin muuttunut viimeisen vuoden aikana. Liittyykö tämä kokemaani ikäkriisiin  ehkä  tai sitten vain on tullut aika muutokseen, myös kodin suhteen. Lapset ja minut tuntevat ystävät ovat varmasti ihmeissään, minusta on ehkä löytynyt uusi piirre ;) Kuitenkin yhtä kaikki olen innoissani, kun suunnitelmat on saatu alulleen. Ihan sama meneekö siinä muutama kuukausi, puoli vuotta vai vuosi lopputulos on varmasti tyydyttävä.
Haluaisin kuulla myös teidän kokemuksia. Onko sisustuksenne ja makunne muuttunut täysin vuosien varrella, oletteko tehneet muutoksia kodissanne ja olleet niihin tyytyväisiä. Itselleni koti on turvasatama, joka muuttuu elämän vaiheiden myötä. Olisiko nyt siis aika rakentaa kahden aikuisen koti....

Näihin aatoksiin Mukavaa päivää kaikki te ihanaiset 

                                                   Kati <3