Tervehdys pitkästä aikaa. Reilu vuosi on kulunut siitä, kun olen viimeisen postauksen tehnyt. Ajatus on ollut monta kertaa kirjoittaa tänne, mutta viimeinen vuosi on ollut niin täynnä tunnekuohuja ja myllerryksiä, että tämä blogi on täysin jäänyt niiden alle. Pahoittelut... toisaalta olen ajatellut, että haluan elämäni taas kunnolla uomiinsa ja totuttelen uuteen, ennen kuin jaan ajatuksia teidän kanssanne.
Mitä sitten viimeiseen vuoteen on sisältynyt...paljonkin. Se on pitänyt sisällään irtisanoutumisen vanhasta työpaikastani, uuden mielenkintoisen työn, oman elämän kriisin, henkisen kasvun ja itsensä löytämisen. Paljon siis....Ei turhaan kai sanota, että kun ihminen lähestyy pikkuhiljaa viidenkymmenen vuoden ikää, on se monesti ihmiselle rajapyykki, jolloin viimeistään alkaa miettiä omaa elämäänsä ja sitä mitä tulevaisuudelta haluaa. Tavallaan punnitsee mennyttä, sitä miten on elänyt, mitä on saavuttanut, mitä haluan tässä ja tulevaisuudessa.
Itse olin tämän kysymyksen äärellä viime vuoden keväällä, kun työpaikallani tehtiin priorisointeja ja sain siirron uuteen työyksikköön. Joku olisi varmasti ollut innoissaan mahdollisuudesta kokeilla jotakin uutta, minulle se oli shokki. Osittain siihen vaikutti se miten Yt-neuvottelut työpaikallani hoidettiin, osittain elämääni sillä hetkellä kuuluneet muut ajatukset ja tunteet. Olin aika lailla hukassa, näin jälkeenpäin ajatellen.
Viimevuoden syksyllä päätin vihdoin kuunnella sydämeni ääntä ja otin yhteyttä työpaikkaan, jonne siirtymistä olin miettinyt jo kauan. Siellä innostuttiin ja kas jo muutaman päivän päästä olin tapaamasta uuden työpaikkani esimiestä ja ei kauaa mennyt kun kirjoitin työsopimuksen 1½ vuodeksi eteenpäin. Tänä vuonna minut vakinaistettiin.
Paljon sain kannustusta perheeltä, ystäviltä ja tutuilta hypätä rohkeasti tuntemattomaan, mutta epäilijöitäkin mahtui joukkoon. "Kyllä sä tulet maitojunalla takaisin" oli yksi mieleen jäänyt tokaisu...toinen kannusti innokkaana " Sä pärjäät kyllä, nyt rohkeasti hyppy uuteen."
Viimevuoden lopulla irtisanoudun silloisesta työpaikastani ja jatkoin uudessa innokkaana ja motivoituneena. Tuota päätöstä en ole katunut
kertaakaan. Pitkästä aikaa minun on ollut mukava mennä töihin ja olen kokenut työni mielenkiintoisena ja haasteellisena. Toki väsymyksen hetkiäkin tulee ja ihme olisi, jos ei tulisi. Silloin ihanat työkaverit ja perhe ovat potkaiseet minua eteenpäin.
Toinen matkani, joka alkoi jo viime vuoden alkupuolella, oli oma henkisen kasvun matka. Niin kuin olen tänne Blogiinkin kirjoittanut, olen tätä oman elämän muutos matkaa tehnyt jo kauan. Se alkoi ikäkriisistä pari vuotta sitten. Silloin pohdin elämän tarkoitusta, omaa ikääntymistä, parisuhdetta ja tulevaisuutta. Minua ahdisti asua tuppukylässä ja mieltäni kaihersi kaipuu jostakin, en vain tiennyt mistä. Mielen täytti ahdistus ja monet turhat riidat täyttivät kodin, kun purin turhautumistani puolisooni. Onneksi hän kesti tuon kaiken, vaikka monesti tunteenpurkauksiani ihmettelikin. Pikkuhiljaa aloin nähdä omaa napaani pitemmälle, päivä päivältä märehdin tunteissani vähemmän ja vähemmän ja aloin nähdä valoa tunnelin päässä. Työpaikan vaihto uuteen auttoi omalta osaltaan asiaan. Jo edellistalvena olin "juossut" pitkin Etelä-Suomea erilaisilla puutarhakursseilla, se kun on vapaa-ajan intohimoni. Aloin pikkuhiljaa luomaan omaa henkistä paratiisiani kotini ympärille.Puutarhastani tuli minulle pakopaikka, jossa sain selvitellä ajatuksiani ja purkaa turhautumistani, sitä se on edelleen.
Henkinen matkani, se on ollut pitkä, mutta antoisa. On vienyt aikaa saada ajatuksensa kohdilleen ja siinä minua on paljon auttanut Mindfulness eli tietoinen läsnäolo harjoittelu
https://hidastaelamaa.fi/2017/02/61-helppoa-tapaa-harjoittaa-lasnaoloa-arjessasi/#12eee6d5. Olen ihminen, jonka tunteet kiihtyvät nollasta sataan hetkessä. Saatan olla maailman onnellisin ihminen, kunnes yhtäkkiä jokin negatiivinen ajatus/asia valtaa mielen ja saa minut hetkessä epätoivon, surun tai raivon partaalle. Tietoinen läsnäolo on auttanut tähän. Läsnäolon voima on minulla se, joka auttaa epätoivon hetkinä ainakin aika usein. Vielä on paljon opittavaa ja tunteet edelleen hyppivät laidasta laitaan, mutta niitä on koko ajan helpompi hallita. Tosin perheeni voi vielä olla hieman erimieltä asiasta 😃
Myös meditointi on astunut elämääni tänä syksynä. Ainakin minulle, on äärettömän vaikeaa keskittyä vain tähän hetkeen, sillä ajatukset lähtevät helposti laukkaamaan satasella. Apuna minulla onkin ollut erilaisia valmiita harjoitteita, joita netissä on paljon .
https://mieli.fi/fi/mielenterveys/harjoitukset
Mitä minulle kuuluu nyt. Hyvää. Tuntuu, että elämäni on alkanut muotoutua pikkuhiljaa siihen suuntaan johon toivon ja odotan innolla tulevaisuutta. Paljon on ajatuksia ja haaveita tulevasta. Mitä haluaisin, mitä toivoisin. Parisuhteeni voi hyvin, olemme ikäänkuin löytäneet toisemme uudelleen, uudella intohimolla ja rakkaudella... kyllä näin 29 yhteisen vuoden jälkeenkin se on mahdollista, joskin vaatii paljon työtä.... tästä voin kirjoitella toisella kertaa. Työhön on lähes aina kiva lähteä ja se on riittävän haastavaa pitääkseen mielenkiinnon yllä. Olen innostunut jälleen tästä blogista ja haluan jakaa teidän kanssa kokemuksi ja ajatuksia. Mukaan mahtuu jatkossakin varmasti myös vegaanireseptejä ja puutarha kuvia.
Mitä minulle jäi käteen viime vuodesta, se että unelmiaan kannattaa kuunnella. Joskus hyppy tuntemattomaan, vaikka se sillä hetkellä pelottavalta tuntuukin, on parasta mitä voit itsellesi tehdä.
Joskus tässä arjen keskellä ja ruuhkavuosissa unohdamme itsemme. Työ, puoliso, lapset, vapaa-aika vie kaiken energiamme, emmekä ymmärrä pysähtyä miettimään "Mitä MINÄ haluan". Siksi kannustankin teitä tulevana viikonloppuna pysähtymään. Mieti "Mitä minä oikeasti haluan, ei mitä muut haluavat. Itselläni viikonloppu vierähtää Kasvumatka omaan itseen jooga- ja hyvinvointikurssilla. Odotan innolla mitä löydän ja mitä uusia ajatuksia saan. Jaan niitä ehkä myöhemmin myös teidän kanssanne.
Näihin ajatuksiin Ihanaa viikonloppua ihanaiset -Kati <3
